Kevättalven patikkaretkellä

Päivä: 

Su. 9.3.2014

Retkikohde: 

Kalaton, Iitti

Kokoonnuimme perinteisesti Kausalan torille, ja täytimme neljä autoa suunnaten kulkumme kohti Perä-Mankalan salomaita. Kymentakana käännyimme kohti Väärttiä, ajelimme kunnes Märkjärven länsipää alkoi lähennellä maantietä ja käännyimme siitä jäiselle Ryssäntönnin metsätielle. Sitä pitkin lipsuttelimme sen pohjoisimman haaran päähän. Puustoinen kalliomännikkö toi mieleen vähän pohjoisemmat maisemat, kun taas selän takana oleva istutustaimikko toi mieleen tehometsätalouden.

Otimme ensimmäiseksi tavoitteeksemme suoraan idässä olevan pienen Hiedestenlammin. Sinne laskeutuminen kallion päältä oli jo varsin haastavaa, mutta lumettomassa maastossa kuitenkin mahdollista. Lampea ympäröi pieni suokaistale. Lumettomasta sammalikosta pilkistivät punaiset karpalot, joita meidän jokaisen piti tietysti maistella. Lammen jää  oli tosi sileää, joten siellä olisi ollut otollinen paikka pitää vaikkapa retkiluistelukurssia. Luistelimme kuitenkin lammen yli saappainemme, ja kipusimme idässä olevan Kalatonmäen päälle. Monessa paikassa pystyjyrkässä kalliossa oli paksuja ja komeita jääpahtoja. Kalatonmäen itäreunassa Kouvolan kaupungin puolella kulki pitkä pohjois-etelä suuntainen kalliojyrkänne. Sieltä laskeuduimme alas pienen korpijuotin laitaan. Samaista juottia myöten virtasivat pääkohteemme Kalattoman vedet kohti pohjoista. Juotissa kalliojyrkänteen kainalossa kasvoi mahtavia yksittäisiä kuusia, koivuja ja haapoja. Rinteestä löytyi myöskin Mairen mentävä kivenkolo, mikä aiheutti pakollisen pysähtymisen monien erilaisten aatosten myötä.

Kalattoman itäreunalle kallion suojaan virittelimme nuotion, missä keittelimme kahvit ja paistoimme makkarat. Keskustelu paikan nimestä myös herätti ajatuksia. Oliko lampi kalaton vai oliko siellä kaloja? Jos siellä oli kaloja olisi paikan nimi siinä tapauksessa "Kalat on". Ilma oli lämmennyt monia asteita aamusta, ja jäänpinta alkoi vettyä. Sammutimme nuotion pienillä jääpalasilla.

Evästelyn jälkeen lähdimme jään yli kohti länttä ja parin mäen takana olevaa Rajasuon metsätien päätä. Sieltä kulki metsäkoneen ajoura kohti Liedestenlampea. Jonkin matkaa sitä seurattuamme nousimme länteen samaisen mäkiharjanteen päälle, mistä patikointimme oli alkanut. Saavuttumme istutustaimikon reunaan, automme olivat edessämme parinsadan metrin päässä metsätien päässä.

 

Palailimme autoilla takaisin maantielle, mutta pysähdyimme vielä Märkjärven rannan kohdalle. Jää mahdollisti meille vielä käynnin katsomaan Märkjärven kalliomaalauksia järveen pystyjyrkästi laskevassa kallioseinässä. Punertavat maalaukset näkyivät tosi selkeinä muutaman metrin korkeudessa järven nykyisestä pinnasta.

Aurinkoisessa maaliskuun alkupuolen säässä +7 asteen lämmössä lähes lumettomassa maisemassa palailimme takaisin Kausalan torille. Tällaista on tämä talviretkeily tänä vuonna.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Harri Forsgren

Tagit: 

 

Lajiesittely