Kevättä haistelemassa lumikengin

Huhtikuussakin löytyy lunta ja tykkypuita

Päivä: 

Su. 15.4.2012

Retkikohde: 

Iitti, Heinlahti

Kun aamulla ajeli Radansuussa kohti Iitin kirkkoa ja katseli lähes lumettomia peltoja kahta puolen tietä, alkoi usko hieman horjua tämän päivän retkeä kohtaan.

Heinlahteen saavuttaessa tilanne kuitenkin olennaisesti parani lumimäärän suhteen. Tavoitteenamme oli käydä Sulasalmessa ja poiketa pienelle hiekkarannalle ennen sitä ja sieltä jatkaa kulkuamme Mulkkukallion kautta takaisin Heinlahden leirikeskukseen. Matkan varrelle sattui kaksi geokätköä, Mulkkukallion kätkö oli vielä Aijalta ja Harrilta käymättä.

 Autoilta kävelimme kuitenkin muutamia satoja metrejä mökkitietä ja vasta melko leveän vettä täynnä olevan kuivatusviemärin jälkeen laitoimme lumikengät jalkaan ja astuimme metsän puolelle. Lumi oli pehmeää mössöä yöllisen vesi- ja räntäsateen jäljiltä. Sitä oli enimmillään kolmisenkymmentä senttiä, välillä suuret pälvet peittivät maiseman. Kuljimme pienen matkan myös jäällä rantaviivaa seuraten. Puolen tunnin puurustuksen jälkeen tulimme lumikengät kainaloissa hienolle hiekkaiselle laguunin rannalle, kesällä varsin suosittu paikka veneilijöille. Tuuli kuitenkin sen verran navakasti, että päätimme jatkaa eteenpäin ja etsiä suojaisampi paikka evästelytauolle. Lumikengät taas jalkaan ja kumpareen yli kiivettyämme tulimme Sulasalmen rantaan, vastarannalla näkyi Nuoramensaari. Salmi oli nimensä mukaisesti sula, samoin rantavöhyke lumesta vapaa. Palailimme pienen matkaa takaisin päin ja suojaisten kuusten alle sytytimme nuotion. Nokipannukahvi ja tuppilihat valmistuivat nuotiolla varsin joutuisasti. Niiden ja eväsleipien kanssa Aija tarjoili meille syksyisiä pakastettuja tyrnin marjoja.

Evästellessä ja rupatellessa aika kului kuin siivillä, mutta matkan pitää myös jatkua. Toinen tavoitteemme oli Mulkkukallio - mistähän moinen kaunis nimi on tähän liitetty?

Kalliolla me urospuoliset lumikenkäilijät pääsimme yhteispotrettiin, kuvatekstin voitte arvata. Kuitenkin ennen kalliota kuljimme vanhan kuusikon läpi, missä oli paljon vanhoja myrskyn kaatamia puita. Niiden juuret olivat pystyssä isoina levyinä. Nuoren kuusen alta pälvestä paljastui ryhmä viime syksyisiä sieniä ja hyvin kohmeinen sammakko - Eilan mielitietty. Nuori koivikko oli taipunut monesta kohtaa luokilleen lumen painosta ja niiden alta ja välistä puikkelehdimme eteenpäin.

Saavuimme Mulkkukalliolle itäpuolitse, sillä länsirinne on varsin pystyjyrkkää. Jätimme lumikengät sovinnolla rinteeseen. Silmiin pisti kallion rinteessä iso kivenjärkäle, mitä pienempi kivi ikäänkuin kiilasi pysymään paikoillaan. Rinteessä myös yksittäinen näsiän kukka oli puhjennut sulostuttamaan ympäristöään. Kallion päältä kiven päältä Aija ja Harri löysivät kätkön. Maisema Heinlahden suuntaan Kymijoelle oli varsin jylhä ja ikuistimme siinä itsemme lukuisin kuvin. Takaisin alas kalliolta, lumikengät jalkoihin ja muutamia satoja metrejä takaisin mökkitielle, miltä olimme aloittaneet näiden lumien viimeisen lumikenkäretken. Ensi lumilla jatketaan!

Kuvat ja teksti: Pekka Ahokas

Tagit: 

 

Lajiesittely

Muita aihepiiriin sopivia retkikertomuksia

Lunta vai ei Su. 15.3.2015
Eivät ole vuodet veljeksiä Su. 19.1.2014
Kelvenne 17. – 18.6.2011 Pe. 17.6.2011 - La. 18.6.2011
Santaranta Kuutsalossa La. 11.8.2012 - Su. 12.8.2012
Valkmusaa valloittamassa Su. 25.1.2015

Sivut